Mikael Gabriel – Graindaamaan Lyrics Finnish

Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Maailman laidalla, laidalla.
Mä seison paikallaan, paikallaan.
 
Mä en tainnu olla ainoo.
Pikkupoika joka suurenteli taitoi.
Aitoo, paino viiskyt kiloo
Tääl on viiskyt himoäijää, menee silmät vinoon.
Mun juttuun ja tää on se mitä mä teen.
Tää mun juttu, ja tää on se millä mä meen.
Loppuun asti ja sit ku loppuu tahti.
Teit osu pahasti. (osu pahasti)
Ja onpa hassuu, ettet avaa nassuu enää.
Minä ja Efu vedetään heittereit nenään.
Streetstyle, hallus kirjotus ja freestyle.
Mä en kato lepää vaan ku joka tiistai.
Ja se päivä menee piloille aina.
Ku alan suunnitteleen mun uutta raitaa.
Elän uutta aikaa muihin pelleihin nähden.
Näin elää tähdet.
 
Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Ja se kaduttaa, kaduttaa.
Ja se satuttaa, satuttaa.
Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Maailman laidalla, laidalla.
Mä seison paikallaan, paikallaan.
 
Fakta on, et jos ei laita tuntei sisään, ei saa mitään aikaan.
Mä kirjotan riveihin tunteit sisään, et saisit jotain mitä haippaa.
Sano vaan Tuomas, sano sano vaan Tuomas.
Mut sanotaan suoraan, etten koskaan tuu olemaan vaan Tuomas.
En ikinä, sisällä kipinä palanu skidistä liian vahvan.
Disneyn mentaliteetil mun on aivan mahdoton päästää mikistä.
Niin ne sanoo, käytä niit kenkii jotka tuntuu sopivan.
Painanu nii, et mikkikoppi on alkanu tuntumaan kodilta.
Ihan tosissaan, jos sä kuuntelet, sä tunnet sen.
Jos tunnet sen, niin tuu mukaan ja vertaa mihin muut tekee.
Radiot kiinni, yksin niinku pariton riimi.
Sinkkumies ja liian usein osan aviokriisii.
Ei paljon vaadi, mä sulkeudun tähän.
Työnarkomaani, melkein toivois, että joku vetäis pariston irti.
Mut se on mitä se on, tee mitä osaat.
Tee se hyvin, tee se täysii, tee se kovaa!
 
Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Ja se kaduttaa, kaduttaa.
Ja se satuttaa, satuttaa.
Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Maailman laidalla, laidalla.
Mä seison paikallaan, paikallaan.
 
Painetaan tää teiän päähän sit villasel,
Et mä en kilpaile kenenkään kaa.
Ja ne kysyy must, et ootsä millanen?
Sellanen, et sä et mua tät tekemään saa.
Mä en hidastele, tai sun kaa kinastele.
Must tää on niin kiva skene, siks mä laitan menemäin.
Hetkeekään sulattele, hetki on ku tuhat egee.
Vaik tätäki tuhat tekee, me mennään vaan eteenpäin.
Tällee näin tät tein ku pääsin takas kotiin.
Räkisten duunii on olla kuoseis ja varattomii.
Kyllä näin, yllättäin oltiin räppipäis.
Näppii näin: “Miks sul on rätti pääs?”
Ja ku tääl pä-pä-pä-pä-pätkitään.
Ne on ku fisu kuival maal, rupee sätkimään, boy.
Mä oon jättiläinen ku se leimaantuu.
Ja tää levy on mun toka eli Déjà vu.
 
Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Ja se kaduttaa, kaduttaa.
Ja se satuttaa, satuttaa.
Mä opin graindaamaan, lentään taivaalla.
Tippuun alas sieltä, sitä kaipaamaan.
Maailman laidalla, laidalla.
Mä seison paikallaan, paikallaan.
 

Leave a Comment